Traditionaalinen kurki ja sen taittamiseen käytetyt samankokoiset paperit
Paperipegasus F. Kawahata
Origami (jap. 折り紙; ori, taittaa, ja kami, paperi; ”taittopaperi”) on japanilainen paperin taittamisen taito. Taiteen tavoitteena on luoda kolmiulotteisia paperihahmoja geometristen taitosten ja rypytyskuvioiden avulla. Nykyään origamilla tarkoitetaan kaikkia paperin taittamisen muotoja, myös sellaisia, jotka eivät ole japanilaista alkuperää.
Origamissa käytetään vain pientä määrää erilaisia taittoja, mutta niitä voidaan yhdistellä monin eri tavoin monimutkaisten kuvioiden luomiseksi. Yleensä nämä kuviot aloitetaan neliönmuotoisesta paperiarkista, jonka sivut voivat olla erivärisiä, ja ne tehdään yleensä leikkaamatta paperia. Toisin kuin yleisesti luullaan, perinteinen japanilainen origami, jota on harjoitettu Edo-kaudelta (1603-1867) lähtien, ei useinkaan ole ollut yhtä tiukka näiden sääntöjen suhteen, vaan joskus paperi on leikattu kuvion luomisen aikana (kirigami, 切り紙) tai se on aloitettu suorakulmaisesta, pyöreästä, kolmiomaisesta tai muusta kuin neliönmuotoisesta paperiarkista.
Tänään origamit ovat suosittuja harrastuksia ja taiteenlajeja kaikkialla maailmassa. Nykyaikaiset harrastajat ovat kehittäneet uusia tekniikoita, kuten märkätaitto, jotka antavat heille suuremman suunnitteluvapauden. Origamin matemaattisia periaatteita käytetään insinööritekniikassa.
Historia
Origamin alkuperästä kiistellään, mutta origami on varmasti kauempana Japanissa kuin missään muualla. Origami oli enimmäkseen perinteistä taidetta, kunnes Akira Yoshizawa vauhditti origamin taiteellista renessanssia uusilla edistysaskeleillaan, joihin kuuluivat märkätaitto ja Yoshizawa-Randlett-kaaviojärjestelmä. 1960-luvulla origamitaiteesta alkoi tulla suosittua maailmanlaajuisesti, ja uusia tyylejä, kuten modulaarinen origami, ja liikkeitä, kuten kirikomi, puristi ja pureland, kehittyi.
Alkuperä ja perinteiset mallit
Paperin taittamisen ”keksiminen” tapahtui luultavasti pian itse paperin keksimisen jälkeen. Paperi keksittiin ja popularisoitiin ensin Kiinassa, ja monet kiinalaiset arvelevat, että origami sai alkunsa kiinalaisesta paperin taittelusta. Varhaisimmat tunnetut japanilaiset paperin taitteluperinteet olivat seremoniallisia, kuten japanilainen noshi (valkoinen paperi, johon on taiteltu kaistale kuivattua abalonea tai lihaa, joka on liitetty lahjoihin ja jota pidetään hyvän onnen merkkinä), joka on kirjattu ensimmäisen kerran Muromachi-kaudella (1392-1573). Origamia käytettiin aluksi vain uskonnollisiin tarkoituksiin paperin kalleuden vuoksi. Kun uudet tuotantotekniikat tekivät paperista halvempaa ja helpommin saatavilla olevaa, origamista tuli suosittu viihdemuoto, ja perinteisiä paperihahmoja, kuten kurki, kehitettiin; tuona aikana julkaistiin kaksi ensimmäistä origami-kirjaa.
Eräs eurooppalainen origamityyppi kehittyi itsenäisesti; 1500-luvun taitteinen kastetodistus, joka esittää pientä lintua (espanjaksi pajarita tai ranskaksi cocotte), oli yksi ainoista Japanin ulkopuolella kehitetyistä malleista.
Japanin sana ”origami” itsessään on yhdistelmä kahdesta pienemmästä japaninkielisestä sanasta: oru, joka tarkoittaa taittoa, ja kami, joka tarkoittaa paperia. Vasta viime aikoina kaikki paperin taittamisen muodot on ryhmitelty sanan origami alle. Sitä ennen leikkipaperin taittelu tunnettiin monilla eri nimillä, kuten orikata, ”orisue, orimono, tatamigami ja tsutsumi (eräänlainen juhlallisissa tilaisuuksissa käytetty lahjapakkaus). On epäselvää, milloin sana ”origami” tuli käyttöön; on esitetty, että sana otettiin käyttöön päiväkodeissa, koska kirjoitetut merkit olivat pienille lapsille helpompia kirjoittaa. Toisen teorian mukaan sana ”origami” oli suora käännös saksankielisestä sanasta Papierfalten, joka tuotiin Japaniin lastentarhaliikkeen myötä noin vuonna 1880.
Nykyaikaiset mallit ja innovaatiot
Esimerkki modulaarisesta origamista (Sonobe-yksiköistä muodostetut geometriset muodot)
Kompleksiset origamimallit vaativat tavallisesti ohutta, vahvaa paperia tai pehmopaperifoliota, jotta niiden taittaminen onnistuisi hyvin; näillä kevyillä materiaaleilla on mahdollista taittaa useampia kerroksia, ennen kuin pienoismallista tulee käytännöllisesti katsoen paksu. Nykyaikainen origami on irrottautunut perinteisistä lineaarisista rakennustekniikoista, ja malleja taitellaan nykyään usein märkänä tai rakennetaan muista materiaaleista kuin paperista ja foliosta. Uusi sukupolvi origamin tekijöitä on kokeillut rypistystekniikoita ja sileäpintaisia malleja, joita käytetään realististen naamioiden, eläinten ja muiden perinteisesti taiteellisten aiheiden luomiseen.
Joseph Albers, modernin väriteorian ja minimalistisen taiteen isä, opetti origamia ja paperin taittamista 1920- ja 1930-luvuilla. Hänen menetelmänsä, joissa pyöreitä paperiarkkeja taitettiin spiraaleiksi ja kaareviksi muodoiksi, ovat vaikuttaneet nykyaikaisiin japanilaisiin origamitaiteilijoihin, kuten Kunihiko Kasaharaan. Friedrich Fröbel, lastentarhojen perustaja, tunnusti paperin sitomisen, kutomisen, taittamisen ja leikkaamisen lasten kehitystä edistäviksi opetusvälineiksi 1800-luvun alkupuolella.
Japanilaisen Akira Yoshizawan, joka on tuottelias origami-mallien luoja ja origami-kirjojen kirjoittaja, työ innoitti käsityötaidon modernin renessanssin. Hän keksi märkätaittoprosessin ja -tekniikan ja loi alkuperäisen symbolijoukon, Yoshizawa-Randlett-standardijärjestelmän (jota Robert Harbin ja Samuel Randlett kehittivät myöhemmin) origamiohjeiden kirjoittamista varten. Hänen työtään edistivät Gershon Legmanin tutkimukset, jotka julkaistiin Robert Harbinin tärkeissä kirjoissa Paper Magic ja Secrets of the Origami Masters, jotka esittelivät paperin taiton laajan maailman länsimaissa 1960-luvun puolivälissä. Nykyaikainen origami on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion, ja sen yhä monimutkaisemmat mallit ja uudet tekniikat, kuten ”märkätaitto” (wet-folding), jossa paperia kostutetaan jonkin verran taiton aikana, jotta lopputuote pysyisi paremmin muodossaan, sekä muunnelmat, kuten modulaarinen origami (tunnetaan myös nimellä unit-origami), jossa monet origamiyksiköt kootaan yhteen koristeelliseksi kokonaisuudeksi.
Sadako ja tuhat kurkea
Sadako Sasakin muistomerkki Hiroshimassa, paperinostureiden ympäröimänä
Yksi tunnetuimmista origamimalleista on japanilainen kurki (orizuru, 折鶴). Kurki on japanilaisessa kulttuurissa suotuisa; legendan mukaan jokainen, joka taittelee tuhat paperikurkea, saa sydämensä toiveen toteutumaan. Monet japanilaiset valmistavat tuhannen paperikurjen seppeleen (senbazuru), kun ystävä tai perheenjäsen on sairas, eräänlaisena rukouksena heidän toipumisensa puolesta.
Kuuluisa tarina on tehnyt origamikurjesta rauhan symbolin. Vuonna 1955 kaksitoistavuotias japanilainen tyttö nimeltä Sadako Sasaki, joka oli lapsena altistunut Hiroshiman atomipommituksen säteilylle, oli kuolemassa leukemiaan. Hän päätti taittaa tuhat kurkea parantumisen toivossa. Kun hän tajusi, ettei selviäisi hengissä, hän toivoi sen sijaan maailmanrauhaa ja kärsimyksen loppumista. Sadako taittoi ennen kuolemaansa yli 1 300 kurkea, ja hänet haudattiin tuhannen kurjen seppeleen kanssa unelmansa kunniaksi. Vaikka Sadakon ponnistelut eivät voineetkaan pidentää hänen elämäänsä, ne saivat hänen ystävänsä tekemään Sadakosta graniittipatsaan Hiroshiman rauhanpuistoon: nuori tyttö seisoo käsi ojennettuna, paperinosturi lentää hänen sormenpäistään. Sadakon tarina on dramatisoitu monissa kirjoissa ja elokuvissa. Eräässä versiossa Sadako kirjoitti haikun, joka kääntyy suomeksi seuraavasti: ”Kirjoitan siipiinne rauhan, ja lennätte ympäri maailmaa, jotta lasten ei enää tarvitsisi kuolla tällä tavalla”.”
Paperi ja muut materiaalit
Jotkut ihmiset taittelevat miniatyyriorigamimallit haasteena
Vaikka melkeinpä mitä tahansa laminaattimateriaaleja voi käyttää taittoon, niin käytetyn materiaalin valinnalla on kuitenkin suuri vaikutus mallin taittoon ja lopulliseen ulkonäköön.
Normaalia kopiopaperia, jonka paino on 70-90 grammaa/m², voidaan käyttää yksinkertaisiin taittoihin, kuten nosturiin ja vesipommiin. Painavammat paperit, joiden paino on 100 grammaa/m² tai enemmän, voidaan taittaa märkätaittamalla. Tämä tekniikka mahdollistaa mallin pyöreämmän muotoilun, josta tulee kuivuttuaan jäykkä ja tukeva.
Esimerkki ikkunassa olevasta paperitaidetähdestä, joka ei täytä tyypillisiä origamille asetettuja vaatimuksia, koska se on rakennettu useammasta paperista
Erikoisorigamipaperia, jota usein kutsutaan myös nimellä ”kami”, myydään valmiiksi pakattuina erikokoisina ruuduina, joiden koko vaihtelee 2,5-25 senttimetriin tai yli. Se on tavallisesti toiselta puolelta värillistä ja toiselta valkoista; kaksivärisiä ja kuvioituja versioita on kuitenkin olemassa, ja niitä voidaan käyttää tehokkaasti monivärisiin malleihin. Origamipaperi painaa hieman vähemmän kuin kopiopaperi, joten se soveltuu laajempiin malleihin.
Foliopaperi on nimensä mukaisesti ohut folioarkki, joka on liimattu ohuen paperiarkin päälle. Tähän liittyy pehmopaperifolio, joka voidaan valmistaa liimaamalla ohut pehmopaperipala keittiön alumiinifolioon. Toinen pala pehmopaperia voidaan liimata kääntöpuolelle, jolloin syntyy pehmopaperi-folio-kudosvoileipä. Kalvopaperia on saatavilla kaupallisesti. Molemmat foliomateriaalit soveltuvat monimutkaisiin malleihin.
Käsityöläispapereissa, kuten unryu, lokta, hanji, gampi, kozo ja saa, on pitkät kuidut ja ne ovat usein erittäin vahvoja. Koska nämä paperit ovat löysiä, ne usein takapinnoitetaan tai kokoa muutetaan metyyliselluloosalla tai vehnätahnalla niiden jäykistämiseksi ennen taittamista. Nämä paperit ovat erittäin ohuita ja kokoonpuristuvia, mikä mahdollistaa ohuet, kapeat raajat, kuten hyönteismalleissa.
Origamin matematiikka
Origamin harjoittaminen ja tutkiminen kätkee sisäänsä useita matemaattisesti kiinnostavia aiheita. Esimerkiksi litteän taitettavuuden ongelma (voidaanko rypytysmalli taittaa kaksiulotteiseksi malliksi) on ollut huomattavan matemaattisen tutkimuksen kohteena. Marshall Bern ja Barry Hayes ovat osoittaneet, että litteän mallin taittaminen rypytyskuviosta on NP-täydellistä.
Paperilla on nolla gaussilaista kaarevuutta kaikissa sen pinnan pisteissä, ja se taittuu luonnollisesti vain nollakaarevia linjoja pitkin. Mutta paperin taittamattoman rypyn pintaa pitkin kulkeva kaarevuus, kuten märällä paperilla tai kynsillä helposti tapahtuu, ei enää noudata tätä rajoitusta.
Jäykän origamin ongelmalla (”jos korvaisimme paperin metallilevyllä ja meillä olisi rypytysviivojen tilalla saranat, voisimmeko silti taittaa mallin?”) on merkittävä käytännön sovellus. Esimerkiksi Miura-kartan taitto on jäykkä taitto, jota on käytetty avaruussatelliittien suurten aurinkopaneelijärjestelmien käyttöönotossa.
Tekninen origami
Origami kiinalainen lohikäärme
Teknisen origamin ala, jota kutsutaan myös nimellä origami sekkei (origami sekkei), on kehittynyt miltei käsi kädessä matemaattisen origamin kanssa. Origamin alkuaikoina uusien mallien kehittäminen oli pitkälti kokeilun ja erehdyksen, tuurin ja sattuman sekoitusta. Origamimatematiikan kehittymisen myötä uuden origamimallin perusrakenne voidaan kuitenkin piirtää teoreettisesti paperille ennen varsinaista taittamista. Robert J. Lang, Meguro Toshiyuki ja muut ovat olleet tämän origamin suunnittelumenetelmän uranuurtajia, ja sen avulla voidaan luoda erittäin monimutkaisia moniraajaisia malleja, kuten monijalkaisia tuhatjalkaisia ja ihmishahmoja, joilla on sormet ja varpaat.
Tällaisten teknisten mallien päälähtökohtana on rypytyskaavio (usein lyhennettynä ”CP”), joka on pohjimmiltaan lopulliseen malliin tarvittavien rypytysten asettelu. Vaikka taittaminen rypytyskaavioista ei olekaan tarkoitettu korvaamaan ohjeellisia kaavioita, taittaminen rypytyskaavioista on tulossa suosituksi osittain siksi, että kaavan ”murtaminen” on haastavaa, ja osittain myös siksi, että rypytyskaavio on usein ainoa käytettävissä oleva resurssi tietyn mallin taittamiseksi, jos suunnittelija päättää olla laatimatta kaavioita.
Paradoksaalista kyllä, silloin kun origami-suunnittelijat keksivät rypytyskaavion uutta mallia varten, suurin osa pienemmistä rypytyskaavioista on suhteellisen yhdentekeviä, ja ne on lisättävä siihen vain rypytyskaavion loppuunsaattamista varten. Tärkeämpää on paperin alueiden jakaminen ja se, miten nämä alueet sovitetaan suunnitellun esineen rakenteeseen. Origamipohjien tietyssä luokassa, joka tunnetaan nimellä ”yksiakseliset pohjat”, jakokuviosta käytetään nimitystä ”ympyräpakkaus”. Optimointialgoritmien avulla ympyräpakkauskuvio voidaan laskea mille tahansa yksiakseliselle alustalle, jonka monimutkaisuus on mielivaltainen. Kun tämä luku on laskettu, voidaan lisätä rypyt, joita sitten käytetään perusrakenteen saamiseksi. Tämä ei ole yksiselitteinen matemaattinen prosessi, joten on mahdollista, että kahdella mallilla on sama ympyräpakkaus, mutta kuitenkin erilaiset rypytyskuviorakenteet.
Origami harrastuksena
Origami on Japanissa suosittu harrastus sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Ennen television ja videopelien tuloa origami oli japanilaislapsille yleinen sisätilojen viihdemuoto. Paperikaupoissa on monenlaista origamipaperia. Perinteisten papereiden lisäksi julkaistaan usein uusia malleja, joihin on painettu suosittuja sarjakuvahahmoja, jännittäviä kuvioita ja värejä sekä lämpömusteita, jotka vaihtavat väriä lämpötilan mukaan. Joistakin origamimalleista valmistetaan leluja, kuten paperisia samuraikypäriä, palloja, laatikoita, vesipommeja, hyppiviä sammakoita, ninjatähtiä, paperilentokoneita ja animoituja kasvoja.
Origamipaperia käytetään useisiin seremoniallisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin, kuten temppeleiden ja esi-isien pyhäkköjen koristeluun, lahjojen ja temppeliuhrilahjoitusten esittelyyn, uudenvuoden juhlallisuuksien valmisteluihin ja erityisten tilaisuuksien muistolaattojen koristeluun. Origamia käytetään joskus Zen-buddhalaisuuden harjoittamisen välineenä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota rituaaliin, keskittymiseen, taiteilijan sisäiseen asenteeseen ja kuvioiden merkitykseen. Aikuiset osallistuvat joskus origami-”mestareiden” kursseille oppiakseen taittelemaan monimutkaisia hahmoja.
Origami ja lasten kehitys
Paperin taittelu on tunnustettu erinomaiseksi keinoksi kehittää pienten lasten silmä-käsi-koordinaatiota ja henkistä keskittymistä. On osoitettu, että käsien käyttö stimuloi suoraan tiettyjä aivojen alueita. Koska onnistunut origami vaatii tarkkojen geometristen taittojen tekemistä, se opettaa lapsia myös kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin ja käyttämään aikaa taittojen tekemiseen oikein. Origamia käytetään usein toimintana päiväkodeissa ja peruskouluissa. Värien ja kolmiulotteisten esineiden kanssa työskentely lisää myös perspektiivitietoisuutta ja taiteellista herkkyyttä.
Origamia käytetään myös terapeuttisiin tarkoituksiin, kuten taideterapiaan ja kuntoutukseen vamman tai aivohalvauksen jälkeen. Brittiläinen paperin taittaja John Smith keksi Pureland Origamin, jossa käytetään vain vuori- ja laaksotaittoja, jotta origami olisi helpompaa kokemattomille taittajille ja niille, joiden motoriset taidot ovat heikentyneet. Koska monet tavallisessa origamissa yleiset monimutkaisemmat prosessit ovat näille ihmisille mahdottomia, on kehitetty vaihtoehtoisia manipulaatioita, joilla saadaan aikaan samanlaisia efektejä.
- Fuse, Tomoko. Yksikköorigami: Moniulotteiset muunnokset. Tokio: Japan Publications, 1990. ISBN 0870408526
- Ishii, Takayuki. Tuhat paperijuurikasta: Sadakon ja lasten rauhanpatsaan tarina. ISBN 0440228433
- Kasahara, Kunihiko. Origami Omnibus: Paperin taittelua kaikille. Tokio: Japan Publications, Inc. ISBN 4817090014
- Kasahara, Kuniko ja Toshie Takahama. Origami for the Connoisseur. Tokio: Japan Publications, Inc., 1987. ISBN 0870406701
- Harbin, Robert. Teach Yourself Origami. NTC/Contemporary Publishing Company, 1992.
- Kasahara, Kunihiko. Extreme Origami. Sterling, 2003. ISBN 0806988533
- Lang, Robert J. Origami Design Secrets: Mathematical Methods for an ancient art. A. K. Peters, Ltd., 2003.
- Lang, Robert J. The Complete Book of Origami: Step-by-Step Instructions in Over 1000 Diagrams. Mineola, NY: Dover Publications, 1988. ISBN 0486258378
Kaikki linkit haettu 4. tammikuuta 2019.
- Robert J. Lang Origami
- Origami Forum – The Online Origami Forum
- Joseph Wu’s Origami Page – Monia kiehtovia ja hyvin dokumentoituja piirteitä
- The FOLDS.NET – Guide to Paperfolding Instructions on the Web
- Gilad’s Origami Page – Satoja origami-kirja-arvosteluja (kuvien kera) ja valtavia gallerioita taitelluista malleista
- BARF – Bay Area Rapid Folders
- OrigamiWorld – Origami englanniksi, saksaksi ja hollanniksi
- Origami USA:n verkkosivut – Yhdysvaltojen suurin origami-järjestö, muista tutustua heidän mallitietokantaansa
- British Origami Society
- Origami Austria – Origami Itävallan virallinen kotisivu, saatavilla englanniksi ja saksaksi
Credits
New World Encyclopedian kirjoittajat ja toimittajat kirjoittivat ja täydensivät Wikipedian artikkelin uudelleen ja täydensivät sitä New World Encyclopedian standardien mukaisesti. Tämä artikkeli noudattaa Creative Commons CC-by-sa 3.0 -lisenssin (CC-by-sa) ehtoja, joita saa käyttää ja levittää asianmukaisin maininnoin. Tämän lisenssin ehtojen mukaisesti voidaan viitata sekä New World Encyclopedian kirjoittajiin että Wikimedia Foundationin epäitsekkäisiin vapaaehtoisiin kirjoittajiin. Jos haluat viitata tähän artikkeliin, klikkaa tästä saadaksesi luettelon hyväksyttävistä viittausmuodoista.Aikaisempien wikipedioiden kirjoitusten historia on tutkijoiden saatavilla täällä:
- Origamin historia
- History_of_origami history
Tämän artikkelin historia siitä lähtien, kun se tuotiin Uuteen maailmansyklopediaan:
- Historia ”Origami”
Huomautus: Joitakin rajoituksia voi koskea yksittäisten kuvien käyttöä, jotka on lisensoitu erikseen.