Vaikka sen varsinainen antiikin aikainen nimi Waxš tarkoittaa ”villiä”, mikä viittaa siihen, että joki ei ollut purjehduskelpoinen, Amudar’ya-joen kokonaispituudesta yli 2400 kilometrin pituudelta ainakin 1460 kilometriä on laivojen kuljettavissa. Lauttoja voidaan käyttää vieläkin pidemmällä matkalla. Hyvin merkittävä osa siitä ei siis ole niin villiä, että sitä olisi mahdotonta käyttää laivoilla.

Tämän virran lähteet ovat Pamir-vuoriston länsirinteillä, missä muinainen silkkitie kulki Kiinaan.

Ylä-Oksus virtaa idästä länteen Baktrian läpi: Afganistan etelärannalla, nykyiset Tadžikistan ja Uzbekistan Tadžikistan pohjoisrannalla. Tämä on hyvin hedelmällistä aluetta, jossa on kaupunkeja kuten Termez, Kara Tepe, Fayaz Tepe ja Kampyr Tepe.

Baktrian ulkopuolella joki kääntyy luoteeseen. Se jakaa kaksi aavikkoa, Kara Kumin (”musta aavikko”, lounaassa) ja Kizil Kumin (”punainen aavikko”, koillisessa). Lounaassa on Margiana ja koillisessa Sogdia. Vettä ei käytetty kasteluun, eikä joen varrella ollut paljon palmuja; toisin kuin Niili, Eufrat tai Tigris, Oksus oli jonkinlainen tunkeuma aavikkomaisemaan.

Heti Aral-järven eteläpuolella sijaitsevaa suistoa kutsuttiin ennen nimellä Chorasmia. Täällä vesiä käytettiin ahkerasti maan kasteluun. On mahdollista, että antiikin aikana yksi sen haaroista jatkui Kaspianmereen.huom

Nota